iStock_000034225710LargeKohtaaminen on kaiken inhimillisen kanssakäymisen ytimessä. Jos en kohtaa toista ihmistä aidosti, kokonaisena ihmisenä, häntä kuunnellen ja kunnioittaen, jotakin jää puuttumaan.

Jotta voimme kohdata toisen, täytyy meidän ensin kohdata itsemme. Yhteys itseen mahdollistaa yhteyden toiseen. Jos en ole virittynyt jollekin oman kokemukseni alueelle, on vaikea virittyä samalle alueelle toisessa ihmisessä. Tällöin saatan jopa ohjata keskustelua väärään suuntaan: alueelle, joka on itselle ja tuttu ja turvallinen.

Miten kuunnella toisen ajatuksia, jos omat ajatukseni ovat minulle vieraita? Miten kannatella toisen tunteita, jos en pääse kiinni omiin tunteisiini? Miten tukea toista unelmissaan, jos en itse osaa unelmoida? Vuorovaikutuksen ammattilaisina meidän tulee olla syvästi kiinnostuneita myös yhteydestä itseemme. Millaisin keinoin voin sitä vahvistaa? Kiellänkö joitakin puolia itsestäni? Mitä en ole itsessäni pystynyt kohtaamaan?  Millaisissa keskusteluissa koen olevani epämukavuusalueellani? Voit pohtia myös erityisesti seuraavia kysymyksiä:

  • Hengellisyys. Ihmisyyteen kuuluu myös henkisyys ja hengellisyys. Mitä henkisyys ja hengellisyys tarkoittaa minulle? Miten oma näkemykseni mahdollisesti välittyy asiakkaalle, jos hän haluaa puhua henkisyyteen ja hengellisyyteen liittyvistä kysymyksistä kanssani?
  • Seksuaalisuus, seksuaalinen identiteetti ja intiimiys. Seksuaalisuus on ihmisyyden alue, joka on herkkä ja haavoittuvainen. Kuinka kohtaan vaikkapa nuoren, joka pohtii omaa sukupuoli-identiteettiään? Miten itse koen ja ilmaisen seksuaalisuuttani – kuinka se vaikuttaa kykyyni kohdata toinen tällä alueella?
  • Sairaus, kipu ja kuolema. Kuoleman kohtaaminen haastaa monia pitkän linjan ammattilaisiakin. Ja hyvä niin. Kuolemaan ei pidä koskaan tottua. Se on jotakin, jonka äärelle on hyvä pysähtyä. Mutta pystymmekö siihen? Sairauden, kivun ja kuoleman edessä koemme usein syvää avuttomuutta – emme voi tehdä mitään, tai ainakin liian vähän. Kuinka siedän omaa avuttomuuttani? Täytänkö toisen surun touhuamisella, ehkä eteenpäin työntämällä silloin, kun on aika hidastaa? Suru on hidas, kuinka kestän sitä? Tähän kaikkeen kytkeytyy oma suhteemme kuolemaan, kipuun ja sairauteen. Kuinka usein ne ovat vierailleet lähellämme ja millaisia merkityksiä ja kokemuksia näihin vierailuihin kätkeytyy? Ovatko ne tiedostettuja vai torjuttuja?

Itsen kohtaaminen on silta yhteydelle toiseen. Sillan yli täytyy kuitenkin kulkea. Tästä lisää arvostavan kohtaamisen koulutuksessa – tervetuloa mukaan!