Mitä voin tehdä työpäivän aikana toisin?

Stressi on kehon ja mielen luonnollinen tapa puolustautua. Pieninä annoksina stressi on voimavara. Jokapäiväisenä ja suurina annoksina se vaikuttaa toimintakykyymme kielteisesti. Paljon puhutaan siitä, mitä voin tehdä työpäivän jälkeen tai työviikon jälkeen palautuakseni työviikon haasteista. Rinnalla olisi hyödyllistä pohtia myös sitä, mitä voin tehdä työpäivän aikana toisin. Onko minulla käytössä sellaisia keinoja, joilla säilytän, ylläpidän ja tarvittaessa palautan yhteyden itseeni? Kun olemme yhteydessä itseemme, huomaamme työn vaikutukset hyvissä ajoin. Tällöin ymmärrämme tehdä asioita, jotka rauhoittavat ennen kuin stressi nousee niin korkealle, että ajattelumme, muistimme ja keskittymiskykymme häiriintyy.
Stressi on loppujen lopuksi hyvin kehollinen asia. Kehoa voi käyttää myös sen aisoihin saamiseksi. Ensin on kuitenkin opittava kuuntelemaan omaa kehoa. Mitkä ovat minun kehoni tavat reagoida stressissä? Mitä kehossani tapahtuu haastavassa tilanteessa? Stressireaktiossa ihmisen sympaattinen hermosto viriää. Tästä merkkeinä ovat mm.
Sydämen syke nousee
• Pupillit laajenevat
• Verenpaine kohoaa
• Iho kylmenee ja kalpenee
• Veri virtaa lihaksiin päin
• Hengitys tihenee
• Hikoilu lisääntyy
• Ruoansulatus hidastuu
• Suu kuivuu
Kun opin seuraamaan näitä merkkejä itsessäni hetki hetkeltä, huomaan stressireaktion viriämisen ennen kuin vireystila ehtii nousta kohtuuttoman korkealle. Lisäksi voin tehdä asioita, jotka aktivoivat parasympaattista hermostoa ja näin pystyn jarruttamaan vireystilan nousua. Karinkuva2

Esimerkkitilanne
Puhelin soi, vastaat siihen ja soittaja on vihainen asiakas. Hän on saanut huonoa palvelua (, josta et taida olla edes vastuussa) ja tulee lankoja pitkin. Asiakas on kiihtynyt, hän huutaa ja haukkoo välillä henkeä. Tällaisessa tilanteessa on aika tavallista, että työntekijän vireystila nousee. Jos se nousee rajusti, on mahdollista, että työntekijäkin reagoi tunteella. Tai vaikkei reagoisikaan, tilanteen jälkeen hänellä on sellainen olo niin kuin hänet olisi piesty. Hyvä esimerkki tilanteesta, jossa alkukantainen stressireaktio ei palvele nykyihmisen tarpeita.
Mitä siis voin tehdä? Kun vastaan puhelimeen ja kuuntelen asiakasta, kuuntelen tietoisesti samalla myös itseäni. Mitä huomaan? Hartiani jännittyvät, sykkeeni nousee, hengitykseni tihenee jne. Samalla tunnistan, että nyt on tärkeää, että itse pysyn rauhallisena. Niinpä tietoisesti rentoutan hartiani, nousen seisomaan, kävelen ikkunalla ja alan käyttää palleahengitystä. Palleahengitys aktivoi parasympaattista hermostoa, jolloin tyyneys ja levollisuus valtaavat alaa. Pystyn palvelemaan asiakkaan paremmin mutta samalla ehkäisemään tarpeetonta henkilökohtaista kuormitusta.
Jos et muuta voi, niin tasaa hengitystä
Palleahengitys on lapsen luontainen tapa hengittää. Elämän matkan varrella opimme pinnallisen rintakehähengityksen. Palleahengitys on yksi keino vaikuttaa omaan vireystilaan ja jopa sisäiseen kokemukseen. Parhaimmillaan palleahengitystä käyttämällä voi rauhoittaa myös toisen. Hengitys on yksi asia, jota helposti vuorovaikutuksessa peilaamme. Itse sain tästä muistutuksen pian kolme vuotta täyttävältä pojaltani, joka menneen kesän ensimmäisen ukkosen aikaan pelkäsi kovasti. Pidin häntä sylissä ja yritin vakuutella häntä siitä, ettei ole mitään hätää. Vasta kuitenkin kun itse aloin tietoisesti käyttää palleahengitystä, huomasin, että hänenkin hengityksensä alkoi rauhoittua. Lopulta hän itse totesi, ettei ole mitään hätää ja nukahti rauhalliseen uneen.
Oman kehon rinnalla on tärkeää kuunnella myös omia stressiajatuksia. Usein käynnistämme stressireaktion ajattelemalla. Ehdinkö ajoissa? Selviänkö tästä? Tapahtuuko pahin mahdollinen? Kun tunnistamme ajatuksemme, voimme käynnistää sisäistä keskustelua. Jos en ehdi ajoissa, mitä sitten? Pahoittelen ja ensi kerralla lähden aiemmin. Selviänkö tästä? Aivan varmasti selviän. Olen tehnyt parhaani ja se riittäköön minulle ja muille. Tapahtuuko pahin? Jos pahin tapahtuisi, mikä siinä olisi niin pahaa? Kun yhdistämme kehon kuuntelun, kehon rauhoittamisen ja sisäisen puheen, meillä on hyvät aseet käytössämme haitallisen stressin vähentämiseksi.
Voit tutkia kykyäsi kuunnella kehoa oheista harjoitusta hyödyntäen.
Etsi rauhallinen tila.
• Valitse kaksi muistoa, toinen lievästi kielteinen ja toinen myönteinen
• Istu mukavasti ja sulje silmäsi.
• Tunnustele, mistä olet kehossasi eniten tietoinen?
• Onko ihosi lämmin ja kuiva vai viileä ja kostea tai jotakin siltä ja väliltä?
• Mikä kehosi osa tuntuu kireältä, mikä rennolta?
• Onko hengityksesi syvää vai pinnallista; nopeaa vai hidasta? Hengitätkö rintakehällä vai pallealla?
• Miltä kasvojesi ilme tuntuu sisältäpäin?
• Millainen on suusi, silmiesi ja otsasi asento sekä ilme?
• Tunnetko sydämen lyönnit? Ovatko ne nopeita vai hitaita?
• Mitkä kehon osat tavoitat helpommin, mitkä vaikeammin?
• Muistele nyt jotakin miellyttävää kokemusta. Palauta muisto mieleesi aistejasi apuna käyttäen. Kun nyt tutkit tuota muistoa, mitä näet, ehkä kuulet, haistat, maistat, tunnet ihollasi…
• Kiinnitä huomiota, millaisia muutoksia ihollasi, lihaksissasi, kasvoillasi, hengityksessäsi ja sydämen sykkeessä tapahtuu.
• Muistele nyt jotakin epämiellyttävää kokemusta. Käytä taas aisteja apunasi. Kiinnitä uudelleen huomiota samoihin asioihin.
• Ajattele lopuksi vuorotellen epämiellyttävää ja miellyttävää muistoa, kumpaakin muutaman sekunnin ajan.

Millaisia muutoksia huomasit kehossasi, entä sisäisessä kokemuksessasi? Jos huomasit kehon ja mielen rauhoittuvan myönteistä muistoa miettiessäsi, voit käyttää tätä muistoa aistimuksellisena ankkurina myös silloin, kun tunnistat olevasi stressaantunut. Harjoittele ankkurin käyttöä vapaa-ajallasi, esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa. Ota se käyttöösi silloin, kun huomaat, että keskittymisesi herpaantuu ja kyky käyttää selkeää ajattelua heikkenee. Pysähdy. Sukella hetkeksi ankkuriin. Ja palaa arjen haasteiden pariin. Ankkurin käyttö onnistuu paremmin, jos olet harjoitellut siirtymistä kielteisestä myönteiseen. Siksi kielteisestä myönteiseen siirtymisen harjoittelu muistojen avulla voi olla myöskin hyödyllistä.

Lisää jarruttamisen keinoja tulevissa blogeissani.

Lähetä palautetta: piia.nurhonen@villavalke.fi

Comments are closed.