Pystytkö pitämään työn ja kodin erillään? Heijastuvatko siviilielämän haasteesi työhösi? Tällaisia kysymyksiä saattaa tulla vastaan esimerkiksi työhaastattelussa. Suomalaisessa työkulttuurissa elää aika vahvana ajatus siitä, että kotiasiat kuuluvat kotiin eivätkä ne saa heijastua millään lailla työpaikalle. Kuinka järkevä ajatus loppujen lopuksi on?
Voimme toki yrittää tätä – mutta ehkä mieluummin ollaan yrittämättä. Ei työpaikka tietenkään saa olla oman elämän ongelmien kaatopaikka, mutta työpaikallakin tulee saada olla kokonainen ihminen, joka kuljettaa mukanaan elettyä elämäänsä, tätä hetkeään ja tulevaisuuden unelmiaan sekä pelkojaan. Se, mitä olemme kokeneet ja mitä tässä hetkessä koemme, väistämättä vaikuttaa siihen, miten teemme työmme ja kuinka siinä jaksamme. Psykotraumatologi Charles Figley nostaa auttamistyöntekijän oman elämän yllättävät elämänmuutokset (esim. läheisen kuolema, avioero) yhdeksi tekijäksi, joka voi syventää työn arkeen kuuluvan myötätuntostressin (toisen ihmisen auttamisen/tukemisen nostattaman emotionaalisen stressin) uupumuksen kokemukseksi. Tätä ei voi eikä kannata sivuuttaa auttamistyössä. Jos se sivuutetaan, ei tunnisteta tosiasoita. On sellaisia elämäntilanteita, jotka heikentävät kykyämme tehdä työtä.
Näissä tilanteissa on käyttöä maalaisjärjelle. Työpaikoilta tulisikin löytyä riittävästi ymmärrystä ja oivallusta. Miten työpaikalla voidaan esimerkiksi työjärjestelyjen ja työterveyshuollon palvelujen avulla huomioida työntekijän tilannetta? Jos sinulle on tuloillaan uusi asiakas, jonka esitiedoista huomaat, että hänellä on kovin samanlaisia haasteita kuin omassa elämässäsi on juuri nyt, ohjaatko hänet ehkä jollekin toiselle? Toivottavasti vastasit tähän, että kyllä. Ja toivottavasti se on työyhteisössäsi mahdollista.
Entä jos jäät sairaslomalle, onko se sinun työyhteisössäsi niin sanotusti sallittua? Kaikissa työyhteisöissä on omat kirjoittamattomat sääntönsä sairastamisen soveliaisuudesta. Pohdi, voitko pitää sairaslomasi hyvällä omalla tunnolla? Rohkaisevatko esimiehesi ja kollegasi sinua lepäämään ja keräämään voimia? Miltä sinusta tuntuu palata töihin sairasloman jälkeen? Toivotetaanko sinut tervetulleeksi vai katsotaanko alta kulmien kuiskutellen? Entä kuinka itse toimit, kun otat vastaan sairaslomalta palaavan?
Työssä on läsnä aina myös eletty elämämme. Kun kohtaan työssäni asioita, joiden kanssa olen joskus ollut itse kasvatusten, on tärkeää, että huomioin tämän. Jos en sitä huomioi, voin kuormittua huomaamattani. Kuvitellaan nyt vaikka, että olet kasvanut alkoholistikodissa. Miten tällöin pystyt sulkemaan oman kokemuksesi taustalta pois, kun kohtaat työssäsi alkoholistikodin lapsen? Et mitenkään. Tällöin järkevämpää on ottaa se huomiooon. Parhaimmillaan kokemustaustasi voi olla mieletön voimavara, edellyttäen, että olet riittävästi työstänyt omaa taustaasi. Automaattisesti se ei kuitenkaan sitä ole. Sinun täytyy kyetä saattamaan omat reaktiot työskentelyn voimavaraksi. Tässä tukena on usein hyvä työnohjaaja. Olennaista on kyetä tunnistamaan ja tutkimaan omia sisäisiä kokemuksia sekä säilyttämään riittävä erillisyys. Vaikka olet kokenut itse jotakin samanlaista, nyt on kyseessä tämän ihmisen ainutlaatuinen kokemus. Nyt on hänen vuoronsa saada apua.
Kuva: Hanna Barck