Viisi asiaa, jotka koirani osaa paremmin kuin minä

Jos en nyt itsekään ihan huono näissä ole…tiksu

1. Huomaa kotiintulijan. Kun joku tulee kotiin, hänet kannattaa huomata. Jopa toivottaa riemullisesti tervetulleeksi. Jos ei nyt hyppimällä kinttuja vasten, niin ainakin ottamalla katsekontakti ja keskeyttämällä hetkeksi muu tekeminen. Koirat ovat tässä mestareita. Lapset taitureita. Meillä aikuisilla toisen aikuisen huomaaminen arjessa tahtoo välillä unohtua.
2. Rentoutuu. Välillä olen suorastaan kateellinen koiralleni, joka pääsee niin vietävän helpolla. Olisihan se itsestäkin mukava vain makoilla uunin edessä ja odottaa, kuinka joku muu hoitaa hommat. Mutta elämässä voi päättää ottaa lunkimmin. Silloin ehkä koti ei ole aina niin tip ja top, eikä työpöytä täysin ojennuksessa – mutta on vaan niin paljon parempi olla.
3. On lähellä. Suorastaan vaatii sitä. Jos koirani voisi päättää, se nukkuisi, söisi ja pissaisi sylistäni. Se tietää, kenen vieraiden syliin pääsee ja on heti tyrkyllä. Aamuisin se kurkkii sänkyyn, josko hyvinkin joku heltiäisi nostamaan sen kainaloon.
Lähellä oleminen tekee hyvää. Ihmisen kehon lisäksi kosketusta kaipaa myös mieli. Kosketus rentouttaa ja rauhoittaa. Läheisessä ihmissuhteessa se kertoo, että olen tässä sinua varten ja kestän epätäydellisyytesi. Fyysisen läheisyyden rinnalla tärkeää on emotionaalinen läheisyys. Se, että olen tässä, kuuntelen ja ymmärrän. Tai ainakin yritän ymmärtää. Koirakin ymmärtää muuten yllättävän paljon…
4. Osaa olla vihainen – mutta saman tien unohtaa sen. Koirani ei esimerkiksi tykkää siitä, kun perheen juniori kiskoo sitä hännästä tai jahtaa sitä pienellä potkuautollaan. Ymmärrettävästi. Tällöin tahtoo syntyä pieniä yhteentörmäyksiä, johon liittyy murinaa, ärinää ja joskus pienen pojan itkua. Hetken päästä kaverukset kuitenkin makoilevat matolla jo kylki kyljessä.
Koti on parhaimmillaan paikka, jossa voi näyttää kaikki tunteensa ilman pelkoa siitä, että tulee hylätyksi. On tärkeää, että perheen mahdolliset lapsetkin oppivat jo pienenä sen, että kaikki tunteet ovat sallittuja – ei siis ole ollenkaan huono asia, jos välillä vähän ns. muristaankin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä vaan voi tehdä ja anteeksi ei koskaan tarvitse pyytää. Vihainenkin voi olla monin eri tavoin.
5. Innostuu asioista. En panisi pahitteeksi, jos koira välillä innostuisi vähän vähemmänkin – esimerkiksi ovikellon soitosta, oravasta pihapuussa tai imurin hurinasta. Mutta innostuminen on kyllä aika hieno juttu. Ihan tavallinen arki on kaikkea muuta kuin harmaata silloin, kun siellä on asioita, jotka inspiroivat. Anna itsellesi lupa innostua. Tartu asioihin. Vain kokeilemalla voi tietää.

Comments are closed.