Menneisyys vaikuttaa ihmisen nykyiseen kokemusmaailmaan. Jokaisella on oma yksilöllinen kehityshistoriansa. Lapsen perimän lisäksi hänen kehittyvää persoonallisuutta muovaavat vuorovaikutus vanhempien ja ympäristön kanssa. Tässä vuorovaikutuksessa kehittyy myös yksilöllinen erillisyyden kokemuksemme, jonka varassa suojaamme itseämme mutta myös ylläpidämme yhteyttä muihin.
Perheen ja sen jäsenien elämään vaikuttavat suvun tai sukujen suhdekulttuuri, ihmiskohtalot ja suhtautuminen elämään. Oman ja toisen perhehistorian ymmärtäminen auttaa pareja, äitejä ja isejä usein huomaamaan, mistä vuorovaikutuksen, yhdessä olemisen sekä vanhemmuuden haasteet tulevat. Millaisen sisäistetyn mallin parisuhteesta ja vanhemmuudesta olen vanhemmiltani saanut ja kuinka se vaikuttaa tapaani olla puoliso ja vanhempi? Mitä sellaista ehkä toisesta olen kumppanistani etsinyt, josta olen jäänyt lapsena vaille? Mitä sellaista läheisissäni näen oman kasvuhistoriani kautta, mitä heissä ei ole? Pyrinkö lapsien tai puolisoni kautta täyttämään omia toteutumattomia toiveitani? Tässä esimerkkejä kysymyksistä, joiden äärelle yksilö voi huomata pysähtyvänsä.
