Milloin olet viimeksi pysähtynyt itsesi äärelle, kuuntelemaan sitä, mitä sinulle kuuluu? Itsen kuunteleminen on helppo ohittaa. On monia muita, joita täytyy kuunnella ja huomioida. On niin paljon tekemistä, ettei ehdi. Perusteita itsensä ohittamiselle löytyy kyllä. Hyviä perusteita harvemmin.
Itseä kannattaa kuunnella. Jotta tiedämme, milloin tarvitsemme lepoa, palautumista tai virkistystä. Jotta muistamme, mikä meille elämässä on tärkeää. Jotta hahmotamme, mistä olemme tulossa ja mihin menossa. Jotta osaamme suojata itseämme suhteessa toisiin. Jotta huomaamme, mitä tilanteet ja kokemukset meissä, kehossamme ja mielessämme, herättävät.
Jos ihminen ei kuuntelee itseään, hän on kuin laiva, joka seilaa avomerellä täysin tuulten armoilla. Hän tekee asioita, joita ajattelee, että kuuluu tehdä. Samalla hän voi kokea ääretöntä tyhjyyttä, väsymystä ja alakuloa. Kun mikään ei tunnu miltään.
Piilopaikkana omalle itselleni?
Tekemiseen tai muihin ihmisiin keskittyminen voi toisinaan olla pakoa itsestä. Oman itsen äärelle pysähtyminen tuo meidät kasvotusten sellaisenkin kanssa, mitä on vaikea itsessä hyväksyä: oman epäonnistumisen, epätäydellisyyden, häpeän, surun tai ahdistuksen. Hyväksymme helpommin epätäydellisyyden muissa kuin itsessämme. Mutta entä, jos antaisinkin itselleni luvan olla vain ihminen? Torjunta on tavallinen suojautumiskeino. Mutta huono sellainen. Tiedetään, että esimerkiksi tunteen torjuminen jopa vahvistaa tunteen voimakkuutta. Yleensä tunne tuntuu myös kehossa sitä voimakkaammin, mitä vähemmän sitä on mahdollista tunnistaa ja tiedostaa. Torjunta ei vie pois mitään vaan piilottaa. Ja on raskasta olla piilopaikka omalle itselleen.
On paljon ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet kuuntelemaan itseään. On aina ollut joku, jonka tunteet, tarpeet ja ajatukset joudumme ottamaan tai olemme joutuneet ottamaan kohtuuttoman voimakkaasti huomioon. Emme yksinkertaisesti ole kasvaneet siihen, että voimme olla vain itseämme varten. Jos meille tarjoutuu siihen tilaa, täytämme tuon tilan nopeasti jollakin. Tai voimme kokea myös syyllisyyttä oman tilan ottamisesta. Syyllisyyttä kokevan on hyvä muistaa yksi asia. Vasta kun teemme tilaa itsellemme, voimme olla täysin läsnä myös muille.
Pahinta, mitä voisi tapahtua?
Entäs jos kaikesta huolimatta kohtaisin itseni ja vaikeatkin tunteeni – mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Itsen kuuntelua voi opetella. Voin aloittaa harjoittelun vaikka heti. Kuuntelen itseäni uteliaasti – kuin pieni lapsi. Mitä minä juuri nyt tunnen, ajattelen ja koen? Mitä kehoni tässä hetkessä aistii? Mitä minä haluan elämältä juuri nyt? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Teenkö juuri nyt asioita, jotka ovat minulle tärkeitä? Kaikkeen ei tarvitse löytää kerralla vastauksia, eikä välttämättä yksin. Ja voin aloittaa itsen kuuntelun pienistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä.
Itsen kuuntelun taito liiityy minä-myötätuntoon, jota yhdysvaltalainen Christin Neff on tutkinut. Nefiin mukaan minä-myötätuntoon sisältyy kolme osa-aluetta: 1. ystävällinen ja ymmärtäväinen suhtautuminen itseen, 2. oman ja toisten inhimillisyyden ymmärtäminen ja tunnustaminen sekä 3. tunteiden hyväksyvä tiedostaminen eli mindfulness. Minä-myötätuntoon kykenevä ihminen osaa arvostaa omaa inhimillisyyttään kielteisistä ominaisuuksistaan huolimatta. Ihminen hyväksyy itsensä ja hänellä on realistinen käsitys omista vahvuuksista ja haasteista. Minä-myötätunnolla näyttää olevan vahvoja yhteyksiä mielenterveyteen sekä resilienssiin, ihmisen kykyyn toipua vaikeuksista ja sopeutua epäonneen tai muutokseen. Auttamisammattilaisia minä-myötätunto vaikuttaa tutkimusten mukaan suojaavan loppuunpalamiselta ja myöntätuntouupumukselta.
Onko sinulla minä-myötätuntoa?
- Kun minulla on vaikeaa, annanko itselleni tarvitsemaani huomiota ja ymmärrystä?
- Pyrinkö näkemään puutteeni inhimillisinä ja ihmisen osaan kuuluvina?
- Pyrinkö suhtautumaan ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti niihin puoliin itsessäni, joista en pidä?
- Kun kohtaan vaikeuksia, ajattelenko, että vaikeudet ovat osa elämää ja kaikki kohtaavat niitä?
- Pyrinkö kohtelemaan itseäni lämmöllä, kun koen emotionaalista kipua?
- Pyrinkö suhtautumaan tunteisiini uteliaasti ja avoimesti, kun olen alakuloinen?
- Suvaitsenko itsessäni virheitä ja puutteita?
- Kun jotakin tuskallista tapahtuu, pyrinkö näkemään tilanteen tasapainoisella tavalla?
Onko minä-myötätunnossasi kehitettävää?
- Suhtaudunko tuomitsevasti omiin vikoihini ja puutteisiini?
- Kun mieleni on alakuloinen, keskitynkö ja takerrunko pakkomielteisesti kaikkeen, mikä on huonosti?
- Kun epäonnistun jossakin minulle tärkeässä asiassa, valtaako minut riittämättömyyden tunne?
- Kun ajat ovat vaikeat, olenko itselleni ankara?
- Kun ajattelen omia puutteitani, saako se tuntemaan minut erilliseksi ja irralliseksi muusta maailmasta?
- Suhtaudunko suvaitsemattomasti ja kärsimättömästi niihin puoliin itsessäni, joista en pidä?
- Kun jokin järkyttää minua, saavatko tunteet minut valtaansa?
- Kun jotakin tuskallista tapahtuu, suurentelenko asiaa?
Pieni self-compassion-harjoitus
Minä-myötätunto ei ole narsismia vaan terveen itsehoivan lähtökohta. Sitä voi ja kannattaa kehittää. Voit lähteä liikkeelle esimerkiksi näin.
- Sulje silmät, suuntaa huomio hetkeksi hengitykseesi ja sen aikaansaamiin aistimuksiin pallean seudulla. Kiinnity tähän hetkeen. Anna itsellesi lupa pysähtyä. Älä ajattele muuta kuin hengitystäsi ja sen rytmiä. Keskity siihen ja kuuntele sitä. Jos ajatuksesi karkailevat, suuntaa huomio lempeästi takaisin hengityksen rytmiin. (Käytä tähän aikaa n. 3 minuuttia.)
- Nyt siirrä huomio hengityksestä sisäiseen maailmaasi. Miten sinä voit? Mitä sinulle kuuluu? Millaisia tunteita on läsnä? Mitä tahansa koet tai tunnet, anna itsellesi lupa kokea ja tuntea. Voit sanoa mielessäsi itsellsi: ”On ok, että juuri nyt tunnen näin.” Jos mielessäsi on jokin murhe, mieti lause, jolla voit rohkaista itseäsi. Vaikkapa, ”kaikilla maailman asioilla on tapana järjestyä.” Mieti hetki rauhassa sopivaa lausetta. Hengitä rauhallisesti ja ala toistaa mielessäsi valitsemaasi lausetta. Muista, että nyt on lupa pysähtyä. Jos mielessäsi on lähinnä myönteisiä asioita, mieti lause, jolla saat myönteisyyttä vahvistumaan entisestään. Vaikkapa, ”tämä ilo saa tuntua ja näkyä!” (Käytä tähän aikaa n. 5 minuuttia.) Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos. Toista valitsemaasi lausetta mielessäsi.
- Avaa sitten silmäsi. Sano itsellesi ääneen: Minä olen minulle tärkeä.” Kuuntele, mitä tuon lauseen sanominen saa sinut kokemaan.
- Lopuksi kirjaa ylös 3 asiaa, jotka tänään aiot tehdä itseäsi kuunnellen.
