Kodin ja työn välinen siirtymä on siirtymä, jossa on hyvä rauhoittua. Työpäivän kiireys ja mahdollinen kireys seuraa helposti kotiin. Emme osaa pysähtyä meille tärkeiden asioiden ja ihmisten äärelle, jos mieli ja keho elävät koko ajan työn haasteita. Irtipäästäminen tekee hyvää. Tässä siihen pieni harjoitus tueksi.
Töistä irtaantumista voi helpottaa myös erilaiset rituaalit. Onko sinulla tällainen käytössä? Rituaali voi olla joku varsin arkinen tekeminen, johon liitämme mielessämme tietoisesti irtipäästämisen ajatuksen. Kun menen avantoon (jahka sellainen nyt saadaan…), jätän mielessäni sinne kaikki työkiireeni. Ennen kuin laitan työhuoneen oven kiinni, sanon itselleni mielessäni, että tämä oli nyt tältä erää tässä. Kun laitan mapin arkistokaappiin ja lukon kiinni, muistutan itseäni siitä, että palaan näihin haasteisiin ajallaan. Olennaista on, että rituaali, tekeminen on omannäköisesi.
Työmatkaan voi liittää monenlaisia rituaaleja. Matka sinällään tukee siirtymistä todellisuudesta toiseen. Entä olisiko siinä ajatusta, että alkumatkan antaisin itselleni tietoisesti luvan miettiä menneen työpäivän haasteita? Tietyn kiintopisteen, vaikkapa kirjaston, jälkeen alkaisinkin tietoisesti miettiä omaa elämääni ja siihen liittyviä kiinnekohtia. Tai voinko mielessäni jättää kaikki työasiat vaikkapa viimeiseen mutkaan ennen kotitaloa? Yleensä ne löytävät sieltä kyytiin seuraavana aamuna. Entä kannattaisiko minun tarkistaa vielä kotiovella, täytyykö jostakin vielä laskea irti?
Toisaalta on asioita, joista ei vain voi laskea irti. Ihmisen mieli prosessoi työaikarajoista piittaamatta. Joskus kun työasiat pyörivät mielessä, parasta mitä voi tehdä, on hyväksyä se. Tänään koin jotakin sellaista, joka vaatii työstämistä. Annan nyt itselleni luvan siihen. Toisaalta silloin, kun meillä ei työpäivän aikana ole aikaa käsitellä kohtaamiamme asioita, ne seuraavat helpommin myös kotiin. Tai jos tietoisesti pyrimme torjumaan vaikeita työasioita mielestämme. Kohtaaminen onkin kaiken irtipäästämisen ydin. Suostunko kohtaamaan sen, mitä työssäni ja elämässäni koen? Silloin vasta pystyn aidosti päästämään irti. Ilman kohtaamista rituaaleistakin tulee torjuntaa, eivätkä ne tällöin tue työssä eikä elämässä jaksamista. Iso kysymys kuuluuko, uskallanko kohdata itseni?